“Virren veisuuta ei alotettu, ennenkö Kallavaaran Juho oli paikala.”
— Kyläläisten kertomaa
Pasmajärven tarina
Virsiä veisattiin Pasmajärvellä entiseen aikaan paljon. Jumalan sanaa välittivät maallikkosaarnaajat, ja Nuottavaaran erakko-Eemelikin hiihti joskus saarnaamaan kyläläisille. Kallavaaran päällä asunut Juho oli tunnettu hyvästä laulutaidostaan ja sai siksi toimia pyhärukouksissa esilaulajana.
Uskonnon lisäksi pasmajärveläiset arvostavat sukuaan. Muutaman vuoden välein Pasman suvun jäsenet pystyttävät kylätalon pihaan suuren juhlateltan, johon kokoontuu satapäin sukulaisia vaihtamaan kuulumisia. Suvun kantaisänä pidetään 1700-luvulla syntynyttä Olli Ollinpoika Pasmajärveä. Tänä päivänä pasmalaisia on yli 25 000 ympäri maailmaa.
Kalastajia Kolarin suurimmalla järvellä tiedetään kulkeneen jo siihen aikaan kun verot maksettiin haukina, särkinä ja muina kaloina Ruotsin kruunulle. Kalaa järvestä on tullutkin. Kylän ensimmäinen asukas maksoi 1700-luvulla veronsa Ruotsin kruunulle haukina ja särkinä. Nälkävuosina 1917 ja 1918 Pasmajärvi tunnettiin rökhäistään eli kiiskistään. Järvestä lipottiin kymmeniä kärrynkuormia kalaa kyläläisten ruuaksi. Rökhäitä kuljetettiin maitse ja vesitse Sieppi- ja Vaattojärvellekin. Syntyi rökästie, jonka nimeä on sittemmin kantanut melonta- ja soututapahtuma Pasmajärveltä Vaatto- ja Sieppijärvien kautta Tornion-Muonionjoelle.
Ennen Postikonttorin ja kaupan tulemista Pasmajärvelle Posti-Kalle kulki pistooli vyöllä kairojen halki kahesti viikossa ja toi postin ja terveiset muualta. Sittemmin Posti huilasi Juuson Kystän eli Kustaa Ruokojärven reessä, ja viimeiset hevospostit ajoi Liikamaan Viljo.
Perinteiset tiedot ja taidot ovat Pasmajärvellä arvossaan. Kylästä löytyi ennen vanhaan auttaja joka pulmaan. Iisakki tunnettiin karhunkaatajana, Hanna kätilönä, jäsenkorjaajana, sairaanhoitajana ja saattohoitajana. Aino jatkoi hänen työtään ja kipusi usein myös kylän urheiluseuran Pasmajärven Palloseuran linja-auton kyytiin kannustamaan ja huoltamaan joukkuetta. Ennustustaitoisiakin kylästä löytyi. Yksi pasmajärveläinen ennustus kuuluu näin: “Tullee se pojat semmonen aika vielä, että sätheet leikkaa.”
<br//><br//>Tänä päivänä perinteitä harrastetaan vuosittain elokuussa Pasmajärven perinnepäivillä, jolloin sadat ihmiset kokoontuvat entisen kyläkoulun pihalle katsomaan ja opettelemaan pontikan tekemistä, päreiden höyläämistä, tervanpolttoa ja punamullan keittoa. Tapahtuma huipentuu kyläläisten omin voimin korjaamalle Siikajoen myllylle, jossa jauhetaan oman ohrapelon jyvät jauhoksi.
Kyläläisten omin voimin korjaama mylly pihapiireineen on upea nähtävyys, eikä siellä yöpyminen käy kukkaron päälle. Myllyn pihapiirissä on lisäksi tupa, sauna ja nuotiopaikka. Myllyltä lähtee Meän maisemat -luontopolku, joka kiertää Siikavuoman lintutornin, Karijärvien harjujen ja Lompolon laavun kautta Tirroniemeen. Upealla paikalla sijaitseva Tirroniemen leirikeskus ja kunnan hulppein hiekkaranta palvelevat kesäleireillä viihtyvien koululaisten lisäksi retkeilijöitä.
Aalistunturin komeisiin maisemiin ja huipulle palovartijan mökille patikoiminen tai moottorikelkkailu on ehdottomasti kokemisen arvoinen elämys. Pasmajärvi valittiin ansaitusti vuoden lappilaiseksi kyläksi vuonna 2017.
