Nuottavaara

Nuottavaara sijaitsee Kolarin kunnan kaakkoisosassa ja on yksi alueen perinteisistä järvikylistä. Alueen historia ulottuu yli 10 000 vuoden taakse, ja arkeologiset löydöt kertovat varhaisesta asutuksesta jo kivikaudella.

Nykyinen kylärakenne alkoi muodostua toisen maailmansodan jälkeen, kun alueelle perustettiin rintamamiestiloja eri puolilta Suomea muuttaneille perheille. Tuolloin Pasmajärven asutusalueena tunnettu kylä kasvoi nopeasti, ja 1950-luvulla asukkaita oli jo lähes 200.

Kylän elinkeinoelämä rakentui pitkään metsätalouden ja maatalouden varaan. Näitä täydensivät metsästys, kalastus ja marjastus, jotka ovat olleet tärkeä osa paikallista elämäntapaa.

Rakennemuutoksen myötä 1970–1980-luvuilla Nuottavaaran väkimäärä alkoi vähentyä, kun moni muutti työn perässä Ruotsiin ja Etelä-Suomeen. Nykyisin kylässä asuu alle 20 vakituista asukasta, mutta aktiiviseen kyläyhdistykseen kuuluu yli 170 jäsentä. Vahva yhteisöllisyys ja talkoohenki ovatkin edelleen Nuottavaaran tunnuspiirteitä.

Kylän keskipisteenä toimii entinen kyläkoulu, joka on nykyisin kylätalo. Se tarjoaa tilat kerhoille, juhlatilaisuuksille ja arjen kohtaamisille sekä myös majoitusmahdollisuuksia kylässä vieraileville.

Nuottavaara sijaitsee laajan moottorikelkkareitistön varrella, ja sieltä on lyhyt matka Aalistunturille. Aalistunturi on 372 metriä korkea tunturi Nuottavaaran ja Pasmajärven läheisyydessä. Sen huipulta avautuvat upeat maisemat ympäröivään Lappiin, ja kirkkaalla säällä näkymä kantaa aina Ylläkselle saakka.

Talvisin tunturille pääsee hiihtäen tai moottorikelkkareittiä pitkin, ja kesällä sinne voi patikoida. Lähimmät kulkuyhteydet löytyvät Aalisjärventien varresta tai Vähavaaran levikkeeltä, joista opasteet johdattavat huipulle. Tunturin laella sijaitsee vanha, pieni palovartijan mökki, joka toimii nykyisin retkeilijöiden taukopaikkana.

Talvisin kylän ympäristössä kulkee usean kymmenen kilometrin mittainen koiravaljakkoreitti, jota kyläläiset ylläpitävät. Sama reitti soveltuu myös talvipyöräilyyn ja -kävelyyn. Nuottavaarassa järjestetään vuosittain arvostettu Lapland Quest -koiravaljakkokilpailu, joka tuo alueelle kansainvälistä väriä.

Yksi kylän kiinnostavista retkikohteista on Pikku-Taapalompolon rannalla sijaitseva erakko-Eemelin metsäkämppä. Eemeli eli siellä vaatimattomissa oloissa 1900-luvun alkupuolella, ja hänen tarinansa elää edelleen kyläläisten muistissa. Hän jäi myös sodan aikana kotiseudulleen, ja hänen elämänsä päättyi erämaan keskelle kevättalvella 1945.