“Kaikkein ylpeimpään tunturiin, kaikkein merkillisimpään kiveen, kaikkein kummallisimpaan kalliopahtaan, kaikkein ihmeellisimpään saivojärveen oli itse jumala, erämaiden suuri salaperäinen henki ja valtias, piiloutunut.”
— Kylien kolari -näytelmä
Hannukaisen tarina
Kaunis Äkäsjoki virtaa Hannukaisen kylän halki ja maisemaa piirtävät kohoilevat pinnanmuodot ja kerojen huiput. Äkäsjoki ja siihen laskeva Kuerjoki ovat meritaimenen tärkeimpiä kutupaikkoja. Kuerjoki on kovertanut uomansa syvälle kanjoniin, ja lähellä Kuerjokisuuta sijaitsevat linkat eli putoukset ovat upea kohde käydä ihmettelemässä luonnon kauneutta.
Äkäslompoloon vievän tien varrella sijaitseva pieni, kylmävetinen ja kirkas Saivojärvi tarjoaa ohi matkaaville vilvoittavan pulahduksen ja tauon.
Hannukaisesta kääntyy tie Pakasaivolle eli Lapin helvettiin. Pakasaivo sijaitsee Muonion kunnassa, mutta sinne on helpompi löytää Hannukaisen kylältä. Syvällä kanjonissa, kallioiden syleilyssä on järvi, jota muinaiset asukkaat pitivät pyhänä paikkanaan.
Entisajan ihmiset tulkitsivat järven olevan kaksipohjainen; ensimmäisen pohjan alla olisi tuonpuoleinen maailma. Tänä päivänä tiedetään, että järvessä tosiaan on kaksi kerrosta. Ensimmäinen toimii vedenkiertoineen kuten mikä tahansa järvi. Sen alla oleva vesi on hyvin rikkipitoista ja liikkumatonta. Usean kymmenen metrin korkuisten jyrkänteiden reunoilla voi pohtia, mitä kaikkea järveen on aikojen saatossa päätynyt. Ethän kuitenkaan heitä järveen enää mitään.
Sana Saivo kääntyy saamenkielen sanasta sáiva ja se on saamelaisten muinaisuskoon liittyvä termi. Sen alkuperäistä tarkoitusta ei ihan varmasti osata sanoa, mutta todennäköisesti se on liittynyt juuri pyhinä paikkoina pidettyihin saivo-järviin. Myös Saivo-tuntureita ja Saivo-henkiä liittyy sanaan saivo.
Lähellä Pakasaivoa sijaitsee entisaikojen saamelaisten pyhä kivi ja uhripaikka Kirkkopahta. Myös Pakasaivo on Saamelaisten pyhä uhripaikka. Pakasaivontien tuntumassa Lamunmaassa sijaitsee Muonion paliskunnan poroerotusaita
Hannukaisen lähettyvillä nousee jylhä Kiuaskero, jonne kiipeäminen ei vie kovinkaan paljon aikaa. Kiuaskeron luonto on säilynyt melko koskemattomana ja erämaamaisena. Kiuaskerolle löytää vanhalta Äkäslompoloon johtavalta Äkäsjoentieltä, joka seurailee Äkäsjoen uomaa.
Mannerjään sulaminen jääkauden jälkeen jätti jälkeensä Anculysjärven, jonka ranta sijaitsi 10 000 vuotta sitten Hannukaisen tienoilla. Hylkeiden ja peurojen perässä alueelle vaelsi myös ihminen. Saivojärven ympärillä voi tänäkin päivän nähdä muinaisia peuranpyyntikuoppia ja kuvitella entisajan leiritulet.
