"Eräänä päivänä Pekka Kolari huomasi, että veres lastu kulki väylässä. Silloin äijä suuttui ja sanoi: ”Pillaavat velliveen!” Muonioon oli tullut asukas. Myöskään uusia alavirran asukkaita Äijä ei tahtonut hyväksyä."
-Saarenputaan kyläläisten kertomaa
Saarenputaan tarina
Saarenputaan alkujuuret ovat Kolarinsaaressa. 1580-luvulla saareen muutti Rautalammilta uudisraivaaja Pekka Kolari. Perimätiedon mukaan hän ajoi pois alkuperäisasukkaat, mutta virallinen historiankirjoitus ei vahvista tarinaa. Se tiedetään, että Pekka oli varsinkin vanhoilla päivillään kiivas mies, jonka kuolemaakin puitiin käräjillä. Pekan kerrotaan asustelleen myös Putaan puolella, jossa hänellä oli kaivo.
Tänäkin päivänä perinteiset Niesan Jahdin Pekka Kolari -kalastuskilpailut järjestetään elokuussa. Palkinnot jaetaan ja lohisoppa syödään kyläyhdistyksen hallinnoimalla Majatalolla. Siellä pidetään myös kansalaisopiston käsityö-, jumppa- ja harmonikansoittopiirejä, hirvipeijaisia ja muita tilaisuuksia sekä majoitetaan kalastus- ja muita matkailijoita.
Saarenpudas on taitavien soittajien kylä. Kolarin Kontion voimistelu- ja urheiluseuran talolla Siukomellassa pidettiin tanssi- ja elokuvailtamia 1950–60-luvuilla. Kolarin Humppa ja Kassu oli pidetty ja ainoa tanssiorkesteri Kolarissa. Tapani Haapasaari on jatkanut bändiperinnettä ja opettanut menestyksekkäästi hanurinsoittoa usean vuosikymmenen ajan.
Saarenpudas sijaitsee Kolarin kirkonkylältä kymmenisen kilometriä pohjoiseen, Muonionjoen eli Väylän rannalla. Kyläläisten mukaan pudas tarkoittaa joen sivu-uomaa siten, että saarta kiertää pienempi ja matalampi valtaväylän haara. Ikään kuin ”saari omistaa puthaan”. Saarenputaalla on noin 300 asukasta.
Ruotsin läheisyydessä kun on asuttu, niin kanssakäyminen rajanaapureiden kanssa on ollut luontevaa. Rantakaupassa ja ”Allantin kaupassa” souti asiakkaita muun muassa kahvi-, sokeri- ja voiostoksilla. Joppausta eli salakuljetusta harjoitettiin, eikä sitä kansan keskuudessa pidetty edes rikoksena. Saarenputaan tyttäriä poikkinaitiin Ruotsin puolelle. Eräs ruotsalainen aviomies sanoi: “Jos Puthaan tonttuja ei olis ollu, met emmä olis naimisissa.” Evakkoajoilta oli nimittäin tarttunut Ruotsista tyttärien matkaan kiertävä joulutonttu-perinne, mikä yhä voimissaan. Tontut tulevat taloihin nykyään tilattuina.
Historian saatossa Saarenputaan ja Saaren asukkaat ovat eläneet poronhoidosta, tervanpoltosta, maataloudesta, rautamalmista ja sepäntöistä. Kolarinsaaren sepät saivat louhokselta raaka-aineensa ja olivat taitavia ja kuuluja kautta kiveliöiden. Kantaväestö vastusti Juvakaisella 1600-luvun lopulla alkanutta louhostoimintaa sen aiheuttamien ympäristöhaittojen, kuten melun ja porolaidunten tuhoutumisen vuoksi. Nykyään Juvakaisella on moottoriurheilurata, missä Kolarin Moottorikerho järjestää jokkiskisoja.
Niesajoen suulla toimi ennen sotia mylly- ja saha, jonka toiminnanjohtaja Iikka Lantto hoiti sivutoimenaan luulääkärin tehtäviä, toisinaan toimistossaankin. Iikka erikoistui jäsenten hierontaan ja luiden vetämiseen takaisin sijoilleen. Potilaita hänelle tuli Ruotsia ja Norjaa myöten.
Pirttiämmit ja kupparit olivat arvostettuja naisten ammatteja. Siuko-Kristiina kuppasi vanhassa Siukomellan pirtissä ja paransi tekemillään luonnonlääkkeillä.
Putaalaiset ovat kovia talkoilemaan. Kylään rakennettiin katuvalot ja viimeisimpänä valokuituverkko talkootyönä. Kylän historia kirjoitettiin kyläläisten voimin kirjaksi vuonna 2008. Tämäkin teksti perustuu osin Saariputhaan juurila -kirjan tarinoihin.
