Perimätiedon mukaan Sieppijärven tarina on saanut alkunsa 1600-luvulla, kun hyviä kalastus- ja metsästysmaita etsinyt eränkävijä, Sieppiäijä, saapui Sieppijärven rannoille. Pian tämän jälkeen alkoi syntyä pysyvää asutusta. Kylän kolme vanhinta taloa, Satta, Filppa ja Iivari, muodostivat kylän asutuksen ytimen 1730-luvulle saakka. Vähitellen näiden rinnalle muodostui kylä niittyineen, pihapiireineen ja myöhemmin myös kauppoineen ja palveluineen.
Sieppijärven halki kulki 1700–1800-luvuilla merkittävä kulkutie, sillä Sodankylä-Pajala-talvireitti seuraili luonnostaan kylän poikki. Reitti oli aikansa tärkeä yhteys jokilaaksojen ja erämaiden välillä, ja sen ansiosta Sieppijärvestä muodostui luonteva risteyskohta, jonka kautta matkustajat, markkinakauppiaat ja jokilaakson väki kulki eri suuntiin.
1900-luvun alussa sieppijärveläisten arki rakentui maatalouden, metsästyksen, kalastuksen ja metsätöiden ympärille. Kylässä oli runsaasti käsityöläisiä ja ammattilaisia: ompelijoita, seppiä, kauppiaita, hevosmiehiä ja kirvesmiehiä. Posti kulki kahdesti viikossa, ja kauppakäynnit sekä markkinamatkat rytmittivät vuoden kulkua.
1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa toteutetut suuret savotat toivat Sieppijärven ympäristöön kymmeniä ja usein satoja työntekijöitä. Talvisin tukkikuormat vedettiin hevospelillä erämaareittejä pitkin Naamijoelle, mistä ne uitettiin kohti Tornionjokea. Kevään tultua käynnistyivät uitot, ja lauttamiehet ohjasivat tukkeja koskien läpi kohti merta. Savottakämpät, tallit ja pirtit täyttyivät väestä.
Tarinoiden Sieppijärvi
Kansatieteilijä Samuli Paulaharju kulki Tornionjokilaaksossa 1920-luvulla ja tallensi tarinoita myös Sieppijärven kylästä ja sen ihmisistä. Yksi tunnetuimmista on kertomus kolmepäiväisestä taistelusta karhua vastaan teoksessa Vanhaa Lappia ja Peräpohjolaa (1923):
”Se oli mieluinen uutinen Sieppijärven miehille… Siellähän nyt on se Lappean Lassin karhu… Heti varustautui kolme miestä, Satan Sainio, Filpan Jussa ja Kankaan Iisko, käymään kuusenperässä nukkujan kimppuun… Ei maltettu edes odottaa seuraavaan aamuun…”
Monien vaiheiden jälkeen karhu joutui lopulta antamaan periksi. Taistelulla oli kuitenkin hintansa. Paulaharju kuvaa, kuinka Ruotsin puolen “mahoton tohtori” Flintan Maija ja muut parantajat laittoivat miehet hiljalleen kuntoon ja vasta keväällä ukot kykenivät taas liikkumaan omin jaloin.
Sieppijärven kylän uudelleenrakennus
Lapin sota (1944–45) koetteli Sieppijärveä raskaasti. Vetäytyvät saksalaiset polttivat lähes kaikki rakennukset. Vain muutama talo, kuten nykyinen Kolarin kotiseutumuseon Pääkön pirtti, säästyi tuholta. Evakosta palaavat asukkaat rakensivat kylän raunioista.
Sodan jälkeen Sieppijärvi nousi nopeasti uuteen kukoistukseen. Kolarin kuntakeskus sijaitsi Sieppijärvellä 1960-luvulle asti. Kylänraitilla oli kunnantalo, useita kauppoja, pankkeja ja pienyrittäjiä. Vuonna 1956 valmistunut arkkitehti Kaj Englundin suunnittelema kirkko kohosi kylän korkeimmalle kohdalle. Käkilavan tanssit ja juhannusjuhlat houkuttelivat väkeä koko Tornionlaaksosta.
Kylän kulttuuriin ja yhteisöllisyyteen on jättänyt vahvan jäljen myös perinteikäs urheiluseura Sieppijärven SISU. Seurasta ponnisti useita merkittäviä urheilijoita, tunnetuimpana olympiavoittaja Pertti Teurajärvi, jonka kasvua tuki omistautunut valmentaja ja taustavaikuttaja Iivarin Antti.
Kylän väkimäärä on vähentynyt 1900-luvun alun huippuvuosista. 1960–70-luvuilla moni perhe muutti työn perässä Etelä-Suomeen ja Ruotsiin. Nykyisin Sieppijärven alueella asuu noin 200 asukasta. Kylällä on oma kyläkoulu, jossa opiskelee noin 40 oppilasta.
Kyläyhteisössä elää edelleen vahva talkootyön henki. Kesäisin Sieppijärven kyläyhdistys ylläpitää vilkasta Sieppijärven uimarantaa, jonka palveluihin kuuluvat kelluva sauna, sup-laudat ja soutuveneet. Talvisin kokoonnutaan kylätalolla juhlien, tapahtumien ja bingoiltojen merkeissä.
Kyläläiset ovat yhdessä talkoilleet kylään myös frisbeegolfradan, valokuituverkon sekä Meän kodan, jossa on mahtava järjestää tunnelmallisia tilaisuuksia.
