Väylänpään ja Kallioniemen kylien juuret ulottuvat 1600-luvulle, jolloin alueelle saapui belgialaisia vallooneja. Valloonit olivat tunnettuja taitavina raudan takojina, joiden osaamista tarvittiin Pajalan Köngäsen ruukilla.
Samoin kuin muissa Väylänvarren kylissä, myös Väylänpäässä ja Kallioniemessä on eletty Väylän molemmin puolin.
Aikoinaan jokivartta pitkin kulki useita tunnettuja salakuljetusreittejä. Suomeen tuotiin erityisesti kahvia ja sokeria, ja kieltolain aikaan myös alkoholin joppaaminen oli yleistä. Edelleenkin Suomen ja Ruotsin puolen kylät yhdistää talvisin jäätie, jota ylläpidetään yhteisin voimin.
Raja-alueen kylien yhteishengestä kerrotaan hauskoja tarinoita menneiltä vuosilta. 1990-luvun lopulla työttömät Pajalasta ja Kolarista kokoontuivat yhteen tekemään hirsitöitä ja rakensivat peräti 45 venettä.
Samoihin aikoihin syntyi ajatus lossista, joka yhdistäisi kylät entistä tiiviimmin. Kyläläiset hankkivat Ruotsin valtiolta vanhan lossin yhdellä kruunulla. Lopulta hankkeen toteuttaminen kariutui kuitenkin lupavaikeuksiin ja talkoolaisten voimien ehtymiseen, ja lossi päätyi romuttamoon.
Alueella toimii edelleen aktiivisesti kuuden pienen kyläyhteisön muodostama Jokivartisten kyläseura.
Väylänpää ja Kallioniemi ovat tunnettuja erityisesti kauniista jokimaisemistaan sekä lohesta. Kesäisin kylät vetävät puoleensa kalastusmatkailijoita.
Väylä on molempien kylien kohdalla omanlaisensa. Kallioniemessä rannat ovat selvästi kivisemmät kuin ylempänä jokea. Väylänpään jälkeen Väylän syvä uoma loppuu.