Saaripudas sijaitsee noin kymmenen kilometriä Kolarin kirkonkylältä pohjoiseen, Muonionjoen eli Väylän rannalla, kauniissa jokimaisemassa.
Karttaa katsomalla on helppo ymmärtää, mistä kylä on saanut nimensä: alue on lähes oppikirjaesimerkki pudaksesta eli joen sivu-uomasta. Pudas tarkoittaa virtaavasta vedestä haarautuvaa uomaa, joka kulkee jonkin matkaa pääuoman rinnalla ja yhtyy siihen myöhemmin uudelleen. Saarenputaan ja Muonionjoen pääuoman väliin jää Kolarinsaari.
Virallinen nimi on Saaripudas, mutta sitä kuulee harvoin käytettävän. Kylä tunnetaan Saarenputaana, Saarenputhaana tai tuttavallisesti vain Puthaana.
Saarenputaan historia ulottuu kauas. Alueella on merkkejä asutuksesta jo kivikaudelta lähtien. Ennen varsinaisen talonpoikaisasutuksen syntyä seudulla liikkui saamelaisia.
Saarenputaan kyläasutuksen juuret ovat Kolarinsaaressa. 1580-luvulla sinne muutti Rautalammilta uudisraivaaja Pekka Kolari, jonka kerrotaan asustelleen myös Saariputaan puolella. Kansatieteilijä Samuli Paulaharjun mukaan Pekka Kolari ajoi tullessaan pois alueen alkuperäisasukkaat, mutta virallinen historiankirjoitus ei vahvista tarinaa. Sen sijaan tiedetään, että Pekka oli varsinkin vanhoilla päivillään kiivas mies, jonka kuolemaakin puitiin käräjillä.
Historian saatossa Saariputaan asukkaat ovat saaneet elantonsa muun muassa poronhoidosta, tervanpoltosta ja maataloudesta. Myös metsätyöt ja uitot olivat 1900-luvulla merkittäviä tulonlähteitä. Puuta kaadettiin talvisin ja kuljetettiin kesäisin jokea pitkin eteenpäin.
Monenlaista kaivostoimintaa on ollut alueella jo Köngäsen ruukin ajoilta lähtien 1640-luvulta. Kolarinsaaren sepät saivat louhokselta raaka-aineensa ja olivat taitavia ja kuuluja kautta kiveliöiden. Erityisesti Rautaruukin rautamalmikaivos Rautuvaarassa ja Partekin kalkkikivikaivos Äkäsjokisuulla työllistivät myös Saarenputaan asukkaita 1900-luvulla.
Sotien jälkeen ja etenkin kaivostoiminnan päätyttyä syntyi Saariputaalle useita pienyrityksiä, kuten käsityöläisiä, kauppoja ja kuljetuspalveluja. Nykyisin suurin osa alueen palveluista on keskittynyt tunturialueelle ja Kolarin kirkonkylälle.
Saarenputaalla asuu aktiivista ja aikaansaavaa väkeä. Kylälle on rakennettu muun muassa katuvalaistus ja valokuituverkko pitkälti yhteisvoimin.
Tanssit ja soittaminen on ollut keskeinen osa kylän kulttuuria. Nykyisin tunnetuimpia kylätapahtumia ovat Kolarin moottorikerhon järjestämät keskikesän jokkisajot Juvakaisen moottoriurheiluradalla, joka on rakennettu entiselle rautamalmialueelle.
Kylän historiaa on tallennettu teokseen Saariputhaan juurila – Pohjoisen rajajokivarren kyläperinnettä (2008), joka perustuu paikallisten ihmisten kertomuksiin ja muistoihin.