Venejärvi on kauniiden vanhojen pirttien järvenrantakylä Teuravuoman suoalueen laidalla. Kylä on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue ja edustaa Aapa-Lapin vaaranrinnekyliä.
Ihminen on liikkunut seudulla riistan perässä jo noin 9000 vuotta sitten. Pysyvä asutus vakiintui alueelle 1700-luvulla, jolloin elinkeinoina olivat maa- ja metsätalous sekä poronhoito. Venejärvi tunnetaan myös vanhana tervakylänä.
Teuravuoman telatie on ollut keskeinen kulkureitti niin kyläläisten niitty- ja marjastusmaille ja kalavesille kuin myös kylään saapuville virkamiehille, postinjakajille ja naapurikylien asukkaille. Kylän läheisyydessä virtaavat joet olivat tärkeitä tervankuljetusreittejä. Nykyisin historiallinen telatie on päässyt sen verran huonoon kuntoon, ettei retkeilyä siellä voi suositella.
Savotoilla ja uitoilla oli suuri merkitys sodanjälkeiseen kylän elämään. Niiden myötä kylään tuli paljon uutta väkeä ja useita metsäkämppiä rakennettiin.
Venejärven maisema-arvot tunnustettiin valtakunnallisesti 1990-luvun alussa, kun ympäristöministeriö valitsi kylän arvokkaaksi ja säilytettäväksi maisema-alueeksi. Alueen arvo perustuu perinteiseen kylärakenteeseen, avoimena säilyneeseen viljelymaisemaan sekä Teuravuoman suoalueeseen, johon liittyy myös runsasta esihistoriallista kulttuuriperintöä.
Venejärven perinteisiin tarinoihin kuuluu vahvasti Siepin Pekka, jota pidetään tietäjänä ja parantajana. Hän toimi muun muassa verenpysäyttäjänä sekä ihotautien ja hammassäryn hoitajana.
Kerrotaan, että hammassärkyyn hän otti kolmesta potilaan ikäisestä haapapuusta pihkaa, teki viillon puuhun, käytti sitä hampaassa, pani takaisin puuhun ja viillon kiinni. Potilas ei saanut katsoa taakseen lähtiessään. Tämän jälkeen hammas ei enää koskaan kipeytynyt, mutta paraneminen edellytti potilaan uskoa Pekan taikoihin.
Pekalla oli myös kuuluisa seitsemänhaarainen taikamänty, jonka avulla hän saattoi muun muassa selvittää kadonneiden eläinten kohtalon. Puu kaatui 1970-luvulla, mutta siitä on yhä jäljellä korkea runko oksistoineen.
“Pekka kiersi seitsemänhaaraista taikamäntyä seitsemän kertaa, ensin myötä-, sitten vastapäivään. Silloin puu kertoi, minne kadonneet eläimet olivat menneet.”
— Venejärveläisten kertomaa
Kylästä on noussut vaikuttajia aina valtakunnan politiikkaan saakka. Venejärveläinen Eemeli Lakkala toimi Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) kansanedustajana 1958–1962, usean presidentin valitsijamiehenä sekä kuntavaikuttajana. Hänen vaikutuksestaan Kolariin saatiin rautatie, rautaruukki ja kalkkikaivos. Itseoppineen eläinlääkärin työstään Lakkala sai usein palkakseen ruokatarpeita ja hyvää mieltä.
Venejärvellä on tanssittu sodista saakka, ja perinne jatkuu edelleen Salomajalla, joka on kunnan vanhin yhtäjaksoisesti toiminut kylätalo. Siellä järjestetään tansseja, karaokeiltoja ja muita tapahtumia yhteistyössä kyläyhdistyksen kanssa.
Vuosittain järjestetään ainakin yksi isompi tapahtuma, kuten loppukesän venetsialaiset tai tervahautatapahtuma, jossa pääsee tutustumaan tuohon ikiaikaiseen elinkeinoon.
Kylän maisemista löytyy useita erityisiä paikkoja, kuten vaikkapa Kutujupukka, joka on vaaran päällä sijaitseva tasanne, jossa kyläläiset ovat perinteisesti kokoontuneet. Nykyisin Kutujupakan maisemapaikalla on laavu, jossa on mukava retkeillä kauniissa maisemissa.
Ruostevaarassa puolestaan kulkee jääkauden jälkeinen useiden kilometrien pituinen siirroslinja, jossa kalliolohkot ovat siirtyneet jopa seitsemän metriä. Linjan suurimpaan luolaan pääsee tutustumaan tikkaita pitkin. Lisäksi kylästä löytyy yksi Lapin paksuimmista männyistä.
