Äkäslompolo on kylä Kolarin kunnan pohjoisosassa, Muonion rajalla. Kylä on rakentunut Äkäslompolojärven rannalle, ja sitä ympäröi seitsemän tunturia.
Äkäslompolo tunnetaan osana Ylläksen matkailukeskusta. Se on eläväinen tunturikylä, jossa vierailee vuosittain tuhansia matkailijoita ympäri maailman.
Kylän historiallinen tausta
Merkkejä ihmisasutuksesta Äkäslompolon alueella on jo kivikaudelta lähtien. Aikoinaan saamelaiset kulkivat alueella metsästämässä ja kalastamassa. Saamelaisten perinne näkyy edelleen erityisesti paikkojen nimissä. Kylän nimessä äkäs viittaa saamenkielellä peuranpyyntiin ja lompolo järveen tai joen laajentumaan.
Saamelaisia oli alueella vielä silloin, kun ensimmäiset uudisasukkaat saapuivat 1700-luvulla. Kansatieteilijä Samuli Paulaharju kuvaa Äkäslompolon syntyä teoksessaan Lapin muisteluksia (1922) näin:
”Äkäslompoloa, yhdeksän tunturin välistä pikkujärveä, josta vain kolme aukkoa vie muuhun maailmaan, piti Mämmilän ukko, Martin Pietari, kalavetenään (…) mutta sitten tuli Ruotsin puolelta Jarhoisten Taneli, teki talon järven rannalle ja valtasi Pietarin kala-apajat.”
Tanelin tilaa alettiin kutsua ensin Äkäslompoloksi ja myöhemmin kylästä erilliseksi Tanon tilaksi. Nykyisin Pyhän Laurin kappelin vieressä sijaitseva Tanon tila on Äkäslompolon vanhin tunnettu talo, ja se toimii yksityisenä museona. Kylän vanhimpina tiloina Tanon lisäksi tunnetaan myös Kaulasen ja Kuopan tilat.
Hiljalleen 1800-luvulla Äkäslompolo kehittyi pieneksi erämaakyläksi. Kylä sijaitsi pitkään eristyksissä, ja elanto perustui luonnon antimiin: metsästykseen, kalastukseen, poronhoitoon ja maanviljelyyn.
Alueelta löytyy myös runsaasti merkkejä vanhoista tervahaudoista. Tervanpoltto oli vielä ennen sotia merkittävä lisätulon lähde. Lisäksi 1900-luvun alussa Äkäsjokivarressa toimineet suuret metsätyösavotat toivat Äkäslompoloon työtä ja elämää.
Matkailu tunturissa
Äkäslompolon alueen matkailu syntyi hiljakseen 1930-luvulla, kun ensimmäiset hiihtoturistit löysivät tiensä kylään. Toiminta oli aluksi pienimuotoista: matkailijat majoittuivat ja ruokailivat kyläläisten kodeissa. Ensimmäisiä varsinaisia hiihtomajoja valmistui 1940-luvulla. Näitä olivat ainakin Stenan majat, Karinivan maja ja Nilipirtti.
Sotien jälkeen matkailu jatkoi kasvuaan. Kehitystä tuki kylän muun infrastruktuurin rakentaminen. Kylään johtava autotie valmistui 1950-luvulla ja myös ensimmäiset kaupat aloittivat toimintansa. Sähköt Äkäslompolon kylä sai vuonna 1967.
1980-luvulla Äkäslompolon matkailu ry aloitti tunturialueen hiihto- ja ulkoilureittien järjestelmällisen kehittämisen. Muutenkin alueen matkailu muuttui entistä ammattimaisemmaksi, ja alue houkutteli entistä enemmän myös ulkomaisia matkailijoita.
1990-luvun laman jälkeen matkailu lähti voimakkaaseen kasvuun, ja palvelujen määrä on lisääntynyt vuosi vuodelta. Vuonna 2005 Ylläksen alue liitettiin osaksi Pallas–Yllästunturi-kansallispuistoa. Samana vuonna valmistunut maisematie Äkäslompolon ja Ylläsjärven välille paransi kylien välistä yhteyttä ja sitoi alueen entistä tiiviimmin yhdeksi matkailualueeksi.
Matkailusta on sittemmin tullut koko Kolarin kunnan merkittävin elinkeino. Sadassa vuodessa Äkäslompolo on kasvanut pienestä erämaakylästä kansainväliseksi ja vetovoimaiseksi tunturi- ja matkailukeskukseksi.
Lisätietoa Äkäslompolon kylästä kyläyhdistyksen nettisivuilta: www.äkäslompolo.fi
Lisätietoa tunturialueen palveluista www.yllas.fi