Nuottavaara

Elsa-Maria Kaulasen Kolarin kartta, kohdistettu Nuottavaara

Nuottavaara on Kolarin kunnan luoteisosassa sijaitseva järvikylä, jonka historia ulottuu yli 10 000 vuoden taakse. Arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että alueella on ollut asutusta jo varhaisella kivikaudella.

Nykyisen kaltainen kyläasutus Nuottavaaraan muodostui toisen maailmansodan jälkeen, kun valtio perusti rintamamiestiloja eri puolilta Suomea muuttaneille perheille. Aluksi Pasmajärven asutusalueena tunnettu kylä kasvoi nopeasti, ja 1950-luvulla Nuottavaarassa asui lähes 200 asukasta.

Kylän pääelinkeinoina olivat pitkään metsätalous ja maatalous, joita täydensivät metsästys, kalastus ja marjastus.

1970–1980-luvuilla tapahtuneen rakennemuutoksen myötä myös Nuottavaaran väestö alkoi vähentyä, kun erityisesti perheet muuttivat työn perässä Ruotsiin ja Etelä-Suomeen.

Nykyään Nuottavaarassa asuu noin 20 vakituista asukasta. Aktiiviseen kyläyhdistykseen kuuluu kuitenkin yli 170 jäsentä. Kylä tunnetaankin vahvasta yhteisöllisyydestään ja talkoohengestään.

Kylän sydän on entinen kyläkoulu, joka toimii nykyisin kylätalona. Koululla järjestetään muun muassa kerhoja, juhlia ja monenlaisia arjen kohtaamisia. Kylätalossa on myös hienot majoitusmahdollisuudet.

Nuottavaara sijaitsee Ylläksen ja Kolarin laajan moottorikelkkareitistön varrella, ja sieltä on lyhyt matka esimerkiksi kauniista näköaloistaan tunnetun Aalistunturin päälle. Tunturin huipulla suojaa tarjoaa vanha palovartijan mökki. Kelkalla voi matkaa jatkaa esimerkiksi Pelloon tai Rovaniemelle.

Talvisin Nuottavaaran komeissa erämaissa kulkee usean kymmenen kilometrin mittainen koiravaljakkoreitti, jota kyläläiset ylläpitävät. Reitti sopii myös talvipyöräilyyn ja -kävelyyn. Nuottavaarassa järjestetään vuosittain  kovatasoiset ja kansainväliset Lapland Quest -koiravaljakkokilpailut.

Yksi kylän retkikohteista on Pikku-Taapalompolon rannalla sijaitseva erakko-Eemelin metsäkämppä, jossa tämä eleli 1900-luvun alkupuoliskolla vaatimattomasti.

Nuottavaaralaisten mieliin on jäänyt erakon resuinen ulkoasu ja pelottava saarnaaminen. Eemeli ei lähtenyt sodan alta evakkoon, ja kevättalvella 1945 pasmajärveläinen Juho Niemi löysi hänet porojenpaimennusreissullaan kuolleena kämppänsä eteisestä.

Erakko Heikkisen kämpän pihapiiri